maanantai 9. syyskuuta 2013

Prinsessa-apina pyöräretkellä

Onnea on, että kesä jatkuu. Syyskesän aurinkoinen sää houkutti pitkälle pyöräretkelle.
 

Seuraksi lähti Prinsessa-apina. Jostakin Lauttasaaren, Kaskisaaren ja Lehtisaaren välisistä silloista löytyi paikka, missä oli mukana paistatella hetki ja pitää pieni tauko. Ehkä syötiin vähän suklaatakin.
 
Munkkiniemen liepeiltä löytyi pala historiaa.

Näiden portaiden päässä on ollut Villa Solhem. Aurinkokoti. Prinsessa-apinasta tuntui, että sen sukua on täytynyt asua tässä aurinkoisessa pihapiirissä.
 
Villa Solhemin portaiden juurelta löytyi syksyn ensimmäinen todella punainen vaahteranlehti. Vaikka aurinko lämmittää, syksy kuitenkin tekee tuloaan.

Mutta antaa auringon vielä lämmittää.

Prinsessa-apina on tutun näköinen eikö? Blogissani ovat aiemmin seikkailleet sen lähisukulaiset Merirosvoapina ja Superapina.
 
Apina on tehty Christel Krukkertin ohjeella. Se on tehty Schachenmayrin Cataniasta 3,5 mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät.  
 
Ostin muuten kesällä Amsterdamista hollanninkielisen Aapjes haken -vihkosen, jossa näitä apina-ohjeita on lisääkin. Kunhan vaan kielitaito riittää, jossain vaiheessa luvassa saattaa olla Maanviljelijäapina, Balettiapina tai vaikka Raksamiesapina.

Prinsessa-apinan hauska yksityiskohta ovat sen puhvihihat. Melkoiset ovatkin. Kunnon olkatoppaukset.

Ja kun en ole varsinainen pitsin virkkaaja, meni helman tekemiseen pitkä tovi. Mutta kaunis siitä tuli. Pitäähän prinsessalla olla kunnon mekko.

Eikä prinsessa olisi prinsessa ilman kunnon kruunua - mietin tehdessäni, onko tämä jopa liian suuri.

Ja tietenkin apinalla on peukut. Pitäähän hänen voida vilkuttaa kuninkaallisesti.

Jaaha, se on aika jatkaa pyöretkeä Solhemin mailta eteenpäin.
 
Pienen turistipätkän paikka.
 
Matkan varelle osui Sibelius-monumentti. On ne putket hienoja.
 
Ja tottakai moikattiin Sibeliustakin.
 
Sibelius-monumentin kulmilla on Cafe Regatta. Hauskan omintakeinen paikka. Mutta sinne oli ihan liian pitkä jono. Ei me jaksettu jonottaa.

Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan. Kotikulmilta löytyy Cafe Piritta. Ei muuta kuin pyörä parkkiin, kypärä kainaloon ja teetä tilaamaan.

Prinsessojen syksynä tämä on minun panokseni prinsessa-touhuun. Ulkoiluttakoon Vichan Estelleä, odottakoot Madde rauhassa vauvaa, uutisoikoot muut Caterinen pojasta ja muista Euroopan prinsessoista ja hoveista.
 
Tämä prinsessa on tämän blogin kuninkaallinen huippu. ;)
 
Olen tehnyt myös muita Christel Krukkertin apinoita: Merirosvoapina ja Superapina. Raksamies-apina on tulossa blogiin.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Koukussa ja kanssa kirahvin

Sain alkukesällä ystävältäni pinssin, jossa lukee Olen koukussa. Ja siinä on virkkuukoukun kuva. Hän oli nähnyt sen jonkun naisen rinnassa ja pyytänyt saada sen minulle.

Virkkaaminen, virkkuukoukku, koukussa. Mielleyhtymiä ja assosiaatioita, mutta myös se alkuperäinen merkitys, olla koukussa eli olla riippuvainen.

Wikipedia määrittelee riippuvuuden eli addiktion pakonomaiseksi tarpeeksi harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. ”Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen.”

Käsitöihin, myös virkkaamiseen, voi tulla riippuvaiseksi. Ja tulee. Virkkaajalla riippuvuus voi liittyä itse virkkaamiseen, lankojen ostamiseen, ohjeiden etsimiseen tai vaikka kaikkiin näistä.

Marin omat käsityöt –blogissa on lankariippuvuustesti. Bloggaaja on luovasti muuntanut riippuvuustestin käsityö- tai lankariippuvuutta selvittäväksi testiksi. Oli pakko kokeilla.

Oma tuloksesi: ”Pidät paljon käsitöiden tekemisestä, jopa siinä määrin, että välillä unohdut käsitöiden pariin pidemmäksi aikaa, mitä olit ajatellutkaan. Osaat kuitenkin tarvittaessa laittaa virkkuun syrjään ja lähteä muihin askareisiin. Langat ja virkkaaminen pyörivät usein mielessäsi, ja saatat päivän aikana suunnitella, mitä illalla virkkaisit. Osaat pitää elämänlangat käsissäsi - ja myös virkkauslangat!”
 
Huuh. Mainiota. Ei siis vielä hätää.

Kasvatustieteilijä ja opetusneuvos Eija Vähälä on tutkimuksissaan havainnut, että käsityö koukuttaa tekijänsä. Paljon käsitöitä tekevällä on riippuvuus töihin, mutta sen terapeuttinen hyöty on suurempi kuin mahdolliset ongelmat. (Vähälän kirjan voi tilata esim Adlibriksestä.) Vähälä käsittelee tutkimuksissaan neulomisen terveysvaikutuksia, mutta ei kai virkkaamisen ja neulomisen välillä voi kovin suurta eroa olla.

Lienee hyvä ajatella niin, että riippuvuus tämä on, mutta myönteinen sellainen. Pysyn siis kiinni koukussa.

Tällä kertaa koukutettuna blogiin lepäilemään saapui raidallinen kirahvi. Kirahvin ohje on maksuton ja sen on suunnitellut I love Button's -blogin Emma. Suurin haaste oli raidoituksessa - mikä väri sopii mihinkin väliin. Siispä virkkasin ja purkasin, virkkasin ja purkasin. Ja joitain kohtia jäi vähän harmittamaankin. Värien pohtiminen ei aina ole ihan helppoa. Kirahvi on tehty Schachenmayrin Catania -langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Tutut tarvikkeet siis taasen käytössä.

Rentoja hetkiä koukuttavan harrastuksen parissa!